Oi miten laiska ja raukea olo valuu harteiltani iltapävän jälkeen, on saanut nauttia miten aikaa matelee jaloissa, vain hetkellinen suomalainen särö – muutama sana päivästä ja lehtiartikkeleista ja huomisesta ja -sta -stä. Ahdistus liiallisesta seuraelämästä alkoi jo painamaan kun ilta toisen jälkeen – heh heh this and that  hah hah chit and chat – joku tulee tai jonnekin pitää mennä eikä voi vain olla ja olla välittämättä välillä. Seura on mukavaa, mutta arvostan enemmän hetkiä joissaon hetkiä ja taas hetkiä eikä mikään etene paitsi hiljaa ja halutessa voi vihdoinkin lopetella kirjan oluella ja päästää ilmaan kesken jäävän lauseen eikä kukaan ole kysymässä mitä.

Huomenna tulee vieraita.

Hyss hyss ja hsss              aallot rantaan kivet kalliot vyöryttää ja unta unia kuvia tuokaa – minä olen menossa nukkumaan taas hukkaan hukkumaan yhden yön monet tunnit katoaa ja unohtuu. Ei jaksaisi. Ajattelin ajautua musiikkiin, ajaa alas rytmeissä ja kertosäkeissä toistuvasti korvat lampaita laskee – riffejä komppeja tavuja tavuja kirjaimia yks kaks nak nak nak – huijata ja unohtaa kunnes painuu ja aallot taas huuhtovat ja valuvat kiviltä kallioilta tipoittain viimein takaisin

 

ja tuskainen kello parkuu.

 

Ruotsalainen lähti merille sunnuntaina ja vesi naytti kirkkaalta ja uitavalta ja minun tuli auringossa halu sukeltaa ja juoda vettä kuvitelluista vuoristopuroista, loiskia viileää ja märkää ja varjoja ja solinaa - oih, kaikki ne eevat ja aatami - mutta huh, seisoin betonilaiturilla ja hikoilin silmiä siristellen  -  ymmärsin että oli paikkoja joissa olisin mieluummin.

Maanantaina ja tänään opin uusia asioita, eikä sillä lienee merkitystä että minulle niiden merkitys ei ole merkittavä vaikka vaihtelua oli tervetullutta ja mukavaa ja niin paivä kuluu pään päälta paremmin eikä illalla sitten itketä paitsi korkeintaan internetyhteyksiä ja kadonnutta kuningasparia ja taaloja.

puh puh

Italialainen pelaa pasianssia ja sivusilmällä vilkaistuna belgialainen katselee hohdokkaita ja muutenkin kiilloteltuja kuvia vähäpukeisista ja ehkä siksi niin ihanista ja sulokkaista naisista  -ah, pitäkää todellisuus meistä loitolla kaukana. ah!

 

 

Ruotsalainen oli kuitenkin mukava ja kiva ja kaikkea, tai sitten mä olen liian helposti lahjottavissa – kynällä ja telineellä –  vaikka ehkä se ei ollut ainut arvion peruste, osasi kirota perkele niin kuin perkele eikä pärkkele ja saunaakaan ei väittänyt bastuksi, siis ilmeisen diplomaatinen ruotsalainen, tai siis ruotsalainen ruotsalainen kun tuo diplomaattisuus ja paskanjauhanta taitaa kuulua positiivisessa mielessä kansalaisominaisuuksiin. Ruotsalainen siis jättää meidät huomenna –  enkä mä kerenny taalata svenskaa läärä siltä ollenkaan. Sviddu tai mitä lienee ruotsiksi!
 

Päivällä toimisto hiljeni hysshyss kun italialaisen toverit liukenivat ja vaikka vaikka mamma mia ei ollut mukana niin silti keskustelu oli suoraan huonoista elokuvista ja yleistyksiä ylläpidettiin voimakkaasti. Belgialainen pakeni perilauantaiseen tapaansa lähikaupungin rannalle makaamaan ja kuolaamaan, missä minä teloisin itseni tai toivoisin suurempaa humalaa ja sitten pelkäisin kaikkea paitsi en huomaisi ja huomenna ottaisi päästä – molemmista.

Siis tyydyn puheluihin ja omissa oloissa chillaamiseen grillaamiseen useiden lainan jälkeisten säätövääntöjen jälkeen – puutarha letkusta tiiviste kaasupulloon väsää – Käsitykset irlantilaisista ja ajankäsityksistä laajenevat ja kuplivat.

Ilta palailee pätkittäin ja valun tänne – juoma kurkusta –  nilviäiset meressä käärmeet ja helpottaa saapumaton vuoksi, rannoilla muistakaa varoa meduusoja ja seireenejä.  Hakkailin säkin kanssa ennen pahempia iltaisia ja hakkailin niskasta jääpiikit ja muut inhottavat iilimadot, nyt arveluttaa kestäisikö erän tai kaksi itsensä kanssa kivutta – mielenkkiinnostahan minä  vain ja hullusta himosta ja välimatkoista joilla ei tee mitään kuin puheluita joita on helpompi puhua kuivina niin että tolkku pysyy aisoissa – aisassa, kuten miten vaan.

 

Puhaltelen viimeisiä savuja keuhkoista mutta sikari kiertelee hajun ja maun ajanhermoilla vielä unille saakka, huuhtelen kaikkea kaljalla joka ei tietenkään tee oikeustusta millekään mutta valitettavasti konjakki uupuu. Hetken aikaa illan alkumetreillä ajattelin käydä tervehtämässä karkuteille päästettyä grilliä irlantilaisten iltamissa,mutta laiskuus ja ajatus ihmispaljoudesta hukuttautui rauhalliseen sikariin ja jutusteluun omalla kielellä – suomalaisuus kasvaa sisälläni. 

Ajankäsitykset kahdesta tunnista vaihtelevat kuin parit oluet, sanat ja parit ja kaikki yksiselitteinen yleensä. Iltapäivällä hetkeksi karannut makkarankärventäjä ja öljyttyjen kylkien ylin ystävämme ei ole vielä palannut lupauksista huolimatta – söin banaania oluen kanssa sen makkaraa muistuttavien muotojen vuoksi ja luulen että huomiset vieraat ovat kovin pettyneitä jos tarjontamme lohtu nojaa paikallisiin hedelmiin ja hekumallisiin  ylistyspuheisiin irlantilaisista. Surullista jos kaasuakaasua (kaasua!) hyssyttelee huomisen illan ruotsalaiset makkarat haileiksi ja käsiin jää pahamaku ja kirvely saarivaltion menninkäisistä.

 

Inhottavassa avoimessa toimistossa kulmien alta kiinalaisia ja ukrainalaisia, ei pysty nukkumaan tai potemaan kunnolla edes päästäottamista, sitä säästelee myöhemmäksi ja tyytyy vain väkinaisesti hymyilemään ja urahtelemaan hampaiden välistä – nounou, not yet, me lunch nau, ugh – eikä mitään saa aikaan tietenkään paitsi ihmetteleviä.

 

Mutta italialainen on aina iloinen ja automaatissa riittää vettä eikä kaikki siis voi olla kovin pahoinvoivaa kun aurinko paistaa taas hellemmin kovalla kädella, rakastaen koittelee palleja ja lisaantymiskykyä – kuvittelen sterilisoituvani muutamassa kuukaudessa. Silti tässä kuumuudessa olen oppinut saunasta enemmän kolmessa kuukaudessa kuin 30 vuodessa – jeesus minä ikäännyn, mina kasvan, humallun ja tylsistyn, terä katoaa tai muuttuu rosoiseksi.

 

 

Hyvää jumalan iltaa kun ihminen voi olla täynnä toisia ihmisiä, olutta ja lihaa ja parkuvia ajatuksia joista mielellään kehittäisi äänekkäitä mutta turhia mielenilmauksia - puh - puh- loputtomilta tuntuvat katsepallot kimpoilevat pingpongista pitävistä kiinalaisista jotka ovat tottuneet puhumaan ymmärtämättömiä kieliä vaikka englanniksi ja kuulemaan kaiken kyllä kyllä - jees - ja puhumaan siitä sitten niin. Siitähän sitä syntyy kaikenlaista kuplaa otsaan ja sisuskaluja vääntäviä solmuja, vai lienekö toisinpäin, mistä sitä tietää.

Mä toivon vuotavani jo aikaisemmin tänään, mutta hitaita yhteyksiä tökkii mun päähän niin että niskaa pakottaa - vaikka oikeasti joku survaisi jääpiikin mun korvan taakse jo viikko sitten kun olin hoitelemassa tyttöäni  - tai se mua kuten parempi - ja joka kerrasta tuli uus isku ja kiristys ja aina uudestaan mitään oppimatta. Vaikka nyt palasin jo työmaalle ja kauas kotoa, ei sielläkään kestänyt - tuoli pyörii tyhjää kierrosta, hukkaan ohi blaablaa - ja kesken päivän piti poistua kämpille huuhtomaan kaljalla buranaa - rypyt suoremmiksi smoothly -  ja kun se kerta auttoi niin piti katsella pornoa ja masturboida, ihan vain testakseen palaako kipu vai mitenkä, ja sen huomasi tulevan mutta oli liian myöhäistä ja piti antaa tulla ja viedä ja juoda sitten lisää olutta vaikka buranaa ei enää kehdannutkaan.

Päivälliselle olo kuitenkin parantunut, kaljat vähentyneet ja välillä osasin hymyillä ruotsalaiselle joka tarjosi loppuillan omaksi kunniakseen, enkä ruotsalaissuomalaiskreikkalaisitalaisindonesialaislibanonilaissaksalaispöytyeessä tuonut itselleni häpeää vaan söin tarvittavan tuntimäärän sivistynein eurooppalaisin juomatavoin ja jäin kaipaamaan alkuillan nousua ja nyt olen liian väsynyt hukuttamaan ikävääni - olen oppinut pelkäämään myös aamuja ja aurinkoa ja väsynyttä jauhamista ja jaksamista.

Olen varmasti taas huomenna täynnä intoa ja tämä kaikki on vain kansallismaisemaa.